Arjen harmaat

Kotiäitinä sorrun usein siihen, että päälläni on useimmiten ensimmäiset vaatteet, jotka käteen sattuvat osumaan. Kun herätys on joka aamu klo. 5.30, en ole kauheasti jaksanut panostaa siihen, missä vaatteissa kotona hillun. Olen kulkenut koko syksyn trikoissa ja pitkässä harmaassa neuleissa, harmaat villasukat jalassa. Olo ja asu ovat olleet varsin sopiva pari jatkuvassa univajeessa vellovalle äiti-ihmiselle.

Nämä ovat lempparini... miehen mummon kutomat sukat, jotka pelastin anopin kätköistä.Villasukissa pitää ehdottomasti olla pitkät varret, niin että tarkenen tököttää ulkona heiluttelemassa Vintiön vaunuja, mikäli hän päättää herätä kesken unien. 

Toisaalta haluaisin hengailla kaiket päivät korkkareissa hameen helmat hulmuten, niin kuin Carrie Sinkkuelämässä... (Joo, tiedän, että Sinkkuelämää on jo niiiin kulahtanut mutta minusta se on vaan aina yhtä ihana).

Todellisuus on kuitenkin jotain ihan muuta...Näissä olosuhteissa ja tässä elämäntilanteessa, olen joutunut luopumaan tuosta mielikuvasta. Jään siis odottelemaan parempia aikoja. Ehkä vielä joskus kuoriudun tästä harmaudesta ja villasukat vaihtuvat korkkareihin. Siihen asti tyydyn ihailemaan näitä kaapissa.