Kotimainen design...?

Ostettiin viikko sitten lauantaina Vepsäläiseltä Artekin valkoiset Nousukausi tuolit. Varastossa oli silloin vain kolme kappaletta, joten päätettiin ottaa ne ja odotella kolmea sauraavaa viikon verran.

Kuva lainattu Vepsäläiseltä

Kyseessä on siis tuoli 66 "värillinen" versio, ja oltiin tosi tyytyväisiä kun saatiin vihdoin sellaiset tuolit, mitkä sopii meidän keittiöön niin värin, muotokielen kuin koonkin puolesta. No, heti kun alettiin kasaamaan tuoleja niin huomattiin, että jokaisen tuolin selkänoja oli eri värinen. Tuolit näyttivät ihan kuultomaalatuilta ja maalipinta oli epätasainen.

Lähikuva tuolin selkänojasta.

 

 

Sunnuntaina Habitaressa kävin Artekin osastolla kyselemässä tuolista lisää ja onneksi siellä oli sama valkoinen tuoli näytillä. Se ei suinkaan näyttänyt kuultomaalatulta, vaan ihan selkeästi valkoiselta. Juttelin myös Artekin edustajan kanssa tuolista ja hän oli vahvasti sitä mieltä, että tuoleissamme oli jotain vikaa. Päädyimme siis reklamoimaan tuolit Vepsäläisen kautta Artekille.

Mitenköhän tämä ei enää yllättänyt... kun remontissa mentiin niin monta kertaa montusta toiseen ja keittiön kanssa oli yhtä takkuamista koko kesän, niin kaipa tähän samaan syssyyn menee nyt sitten myös yksi mönkään mennyt design hankinta. Toivon, että Artekin päässä asiaan suhtaudutaan kuitenkin vakavasti, ja että saamme heiltä pian jonkinlaista infoa uusista tuoleista. Jotenkin haluan uskoa, että kun kyseessä on melko tunnettu ja perinteikäs valmistaja, niin heiltä löytyy tahtoa korjata asiat oikealle mallilleen. Nyt sitten vaan odotellaan.

Ensimmäinen kuukausi

Tässä sitä nyt ollaan. Ensimmäinen kuukausi uudessa kodissa takana. Ensimmäinen kuukausi työntekoa takana. Ensimmäinen kuukausi päiväkotielämää takana. Ja ollaan vielä kaikki hengissä. Kai se on jonkinlainen virstanpylväs tämäkin.

Työnteko on alkanut tuntua ihan mielekkäältä, vaikka Kepposta on kyllä joka päivä hirveä ikävä. Kuuden tunnin työpäivä on just sopiva, en kestäisi yhtään ylimääräistä tuntia. Onneksi Kepponen on myös alkanut sopeutua omaan päiväkotiarkeensa, joten enää ei tarvitse jättää itkevää lasta päiväkotiin. Ensimmäinen viikko oli melko tuskainen meille molemmille, en tiedä kumpaa itketti aamuisin enemmän, äitiä vai lasta.

Vaikka kuinka ollaan yritetty laittaa tavaroita paikoilleen, niin siitä huolimatta mikään ei oikeastaan ole vielä "omalla paikallaan". Viime viikonloppunan vietettiin Kepposen 2-v. syntymäpäiviä (vaan noin kaksi kuukautta jälkijunassa) ja siivouspaniikissa tuli tungettua loput romppeet ihan mihin sattuu. Joten nyt on kamat kaapeissa mutat ei mitään hajua mitä missäkin on. :) Kun vielä jostain saisi aikaa ja tarmoa alkaa veivaamaan tavaroita paikoilleen, niin olisin tyytyväinen. Sitten olisi tietysti vielä ikkunankarmien maalaus, portaiden maalaus, pikkuvessan maalaus, verhojen ompelu, lattialistojen laitto, lamppujen kiinnitys, verhotankojen kiinnitys... tätä listaa voisi varmaan jatkaa vielä vaikka kuinka. Huh huh!

Josko ensi viikonloppuna olisi aikaa ottaa vähän kuvia tästä kämpästä, niin saisin niitä tännekin. Minä en oikeasti ymmärrä millä ihmeen ajalla kaikki sisustusbloggaajat napsii jatkuvasti kuvia kodeistaan ja kirjoittaa pitkiä sepustuksia kotiensa sisustuksista, materiaaleista, hankinnoista jne. Työpäivän jälkeen kaikki minun aika menee lapsen kanssa leikkimiseen, ruoanlaittoon, pyykinpesuun ym. kodin askareisiin,  joten kai niillä "oikeilla" bloggaajilla on vuorokaudessa enemmän tunteja... tai sitten ne vaan paljon tehokkaampia kuin minä. :)