Tässä sitä nyt ollaan. Ensimmäinen kuukausi uudessa kodissa takana. Ensimmäinen kuukausi työntekoa takana. Ensimmäinen kuukausi päiväkotielämää takana. Ja ollaan vielä kaikki hengissä. Kai se on jonkinlainen virstanpylväs tämäkin.
Työnteko on alkanut tuntua ihan mielekkäältä, vaikka Kepposta on kyllä joka päivä hirveä ikävä. Kuuden tunnin työpäivä on just sopiva, en kestäisi yhtään ylimääräistä tuntia. Onneksi Kepponen on myös alkanut sopeutua omaan päiväkotiarkeensa, joten enää ei tarvitse jättää itkevää lasta päiväkotiin. Ensimmäinen viikko oli melko tuskainen meille molemmille, en tiedä kumpaa itketti aamuisin enemmän, äitiä vai lasta.
Vaikka kuinka ollaan yritetty laittaa tavaroita paikoilleen, niin siitä huolimatta mikään ei oikeastaan ole vielä "omalla paikallaan". Viime viikonloppunan vietettiin Kepposen 2-v. syntymäpäiviä (vaan noin kaksi kuukautta jälkijunassa) ja siivouspaniikissa tuli tungettua loput romppeet ihan mihin sattuu. Joten nyt on kamat kaapeissa mutat ei mitään hajua mitä missäkin on. :) Kun vielä jostain saisi aikaa ja tarmoa alkaa veivaamaan tavaroita paikoilleen, niin olisin tyytyväinen. Sitten olisi tietysti vielä ikkunankarmien maalaus, portaiden maalaus, pikkuvessan maalaus, verhojen ompelu, lattialistojen laitto, lamppujen kiinnitys, verhotankojen kiinnitys... tätä listaa voisi varmaan jatkaa vielä vaikka kuinka. Huh huh!
Josko ensi viikonloppuna olisi aikaa ottaa vähän kuvia tästä kämpästä, niin saisin niitä tännekin. Minä en oikeasti ymmärrä millä ihmeen ajalla kaikki sisustusbloggaajat napsii jatkuvasti kuvia kodeistaan ja kirjoittaa pitkiä sepustuksia kotiensa sisustuksista, materiaaleista, hankinnoista jne. Työpäivän jälkeen kaikki minun aika menee lapsen kanssa leikkimiseen, ruoanlaittoon, pyykinpesuun ym. kodin askareisiin, joten kai niillä "oikeilla" bloggaajilla on vuorokaudessa enemmän tunteja... tai sitten ne vaan paljon tehokkaampia kuin minä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti