Mistähän sitä alottaisi.... Olen ollut joka ilta niin väsynyt, että olen kyennyt suurinpiirtein vain avamaan blogin mutta sisällön tuottaminen on jäänyt ajatuksen tasolle.
Muutto on suoriettu, tavaroiden purkaminen ei. Remontti on vielä(kin) kesken ja valmituminen on siirtynyt päivään x. Lapsi aloitti päiväkodissa, minä töissä. Kumpikaan ei ole ollut järin innostunut uudesta urasta. Onneksi lyhennetty työpäivä keventää vähän mieltä (valiettavasti myös lompakkoa) ja sen ansiosta lapsen kanssa ehtii olla vielä muutenkin kun vaan viikonloppuisin.
Koti on kun pommin jäljiltä kun illat menee suurimmaksi osaksi siihen, että vietetään aikaa pienen takiaisen kanssa ja ihmetellään loppuaika, että mihinköhän nämä kaikki tavarat pitäisi sijoittaa. Tilaa on mutta sen hyödyntäminen on vielä vähän hakusessa.
Pitäisi kai myös kertoa keittiössä ja kylpyhuoneessa jatkusta kirouksesta mutta se taitaa vaatia enemmän aikaa ja hermoja... Ei vaan ole mennyt mikään niin kuin Strömsössa.
Onneksi kaiken kuran keskeltä löytyy myös positiivisia asioita. Viime aikoina olen mm. nähnyt Madonna, saunonut omassa saunassa, grillannut omalla pihalla, ihaillut uutta kotia (kaikesta kaaoksesta ja keskeneräisyydestä huolimatta), ostanut uuden lampun ja verhokankaita ja suunnitellut murusen syntymäpäiviä.
Kyllä tämä tästä vielä kodiksi muuttuu... vaikka siihen nyt taitaakin mennä vähän suunniteltua kauemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti