Honey, Honey...

Olen jo aikaisemmin maininnut siitä, miten kauniisti täällä suhtaudutaan lapsiin; niin meidän kun muidenkin. Silti se jaksaa aina ihmetyttää minua, sillä nämä hotellien, ravintoloiden, kauppojen, pesuloiden jne. työntekijät näkevät varmasti satoja, ehkä tuhansia, länsimaisia lapsia vuosittain. Ja silti... aina on pieni hetki aikaa lapselle. Aina on joku kaunis sana sanottavana, nopea silitys poskesta, hymy tai vilkus.

Meidän hotellin ravintolassa työskentee nuori 22-vuotias nainen nimeltä Honey. Viimeisen viikon aikana Vintiöstä on tullut Honeyn "boyfriend". Joka aamu kun menemme aamupallle, Honey tulee juttelemaan Vintiölle, käy silittämässä poskea, välillä suukotellaan ja hassutellaan. Ja tämä kaikki siis siinä Honeyn oman työn ohella. Sama homma päivällä kun liikumme hotellin aluella. Aina on pieni hetki lapsille. Olemme toki vaihtaneet muutaman sanan aina myös aikuisten kesken, jutelleet siitä mistä olemme kotoisin, milloin lapset menevät kouluun, mitä teen työkseni jne.

Eilen oli Honeyn vapaapäivä. Tänään, kun menimme aamiaiselle, hän oli taas töissä ja ilmeisesti hän oli käynyt vapaapäivänään hankkimassa Kepposelle kauniin vaaleanpunaisen helminauhan ja minä (for madam) sain punaisen kukkakoristeen hiuksiini. Meinasin alkaa itkeä. Miten joku vieras ihminen voi suhtautua näin kauniisti lapsiini? Ja minuun? En tiedä mitä olisi pitänyt sanoa. Kiitin kauniisti ja hymyilin. Sain takaisin kauniin hymyn. Olen onnellinen ja iloinen siitä, että lapseni saavat kokea jotain näin aitoa, sydämellistä ja vilpitöntä kohtelua, sillä tällaista ei joka päivä tapahdu.

Samalla olen kuitenkin hämmentynyt. Olen monesti miettinyt tämän(kin) loman aikana näiden paikallisten ihmisten elämää. He tekevät pitkiä työpäiviä (varmasti yli 10 tuntia joka päivä) ja uskon, että palkkataso on jotain, mitä en edes osaa kuvitella. Silti suurin osa työntekijöistä on aina ystävällisiä ja hymyileviä. Monet heistä tekevät kaikkensa, jotta meidän turistien olisi hyvä olla. Jos jokin asia on huonosti tai se ei miellytä, se korjataan. Missä ikinä vaan voidaan, niin autetaan. Esimerkiksi eilen Kepponen oksensi kaksi kartaa sänkyyn, ensin yöllä koko oman sänkynsä ja sitten iltapäivällä koko meidän sängyn. Molemmilla kerroilla meni kaikki petivaatteet petareita myöten pesuun. Siivoajalle se oli vain "no problem, really no problem."

Olen valvonut kaksi yötä puolikuntoisen lapsen unta. Lapsi ei todellakaan ole ollut oma iloinen itsensä. Vaikka mitään vatsataudin oireita ei ole ollut noita kahta oksennusta lukuunottamatta, Kepponen on ollut väsynyt ja ärtyisä, eikä ruoka ole maistut kunnolla. Onneksi ollaan saatu kuitenkin juotettua jonkin verran nesteitä. Ja miten onnellinen puolikuntoinen lapsi olikaan kun sai Honeylta pinkit helmet. <3

Elämässä tärkeintä kun edelleen on ne pienet asiat. Sen kun aina vaan muistaisi.

Simpukkaterapiaa kaikkeenvarautujalle

Päivät rullaa samaa rataa... Aurinkoa, uimista, meressä kahlailua, hiekkakakkuja, syömistä. Ja sitten on tietysti simpukoiden etsintä. Kun aurinko helottaa siniseltä taivaalta ja meri on tyyni, on jotenkin terapeuttista ja rauhoittavaa kahlata nilkat vedessä ja etsiä uusia aarteita. Joka päivä on uusi aarreaitta silmien edessä ja koskaan ei tiedä mitä meri on tuonnut tullessaan.

Tällä kertaa aion kantaa kotiin niin paljon simpukoita kun laukkuun mahtuu. Ja onneksi sinne mahtuu. :) Kun kantaa toiselta puolen maapalloa mukanaan hervottoman määrän aurinkorasvaa, vaippoja, puuroa, maitojauhetta ja muutaman lasten ruokapurkin, niin kolmen viikon jälkeen laukussa on yllättävän paljon tyhjää tilaa. Ja miksikö meillä on kaikki tuo mukana? Siksi, että mä olen kaikkeevarautuja ja siksi, että meillä nyt sattui olemaan kasseissa tilaa kaikelle tuolle. :) Mutta on niihin myös ihan oikeat syyt. Vaipat ja aurinkorasvat on täällä ihan törkeän hintaisia ja pikapuuro on helppo eväs esim. lentokoneessa ja lentokentällä, ja välillä välipalaksi tai iltapalaksi Vintiölle. Maitojauhe ei olisi ollut välttämätöntä ollenkaan mutta pakkasinpa senkin mukaan ja ruokapurkit on lähinnä lentokoneruoaksi kun Vintiölle ei omaa ruokaa koneessa ole tarjolla. Toki oltaisiin voitu lähteä ilman ruokia ja maitojauheita matkaan ja oltaisiin varmasti pärjätty ihan hyvin. Lapset ovat syöneet hyvin paikallisia ruokia ja vain muutaman kerran Vintiö on kieltäytynyt totaalisesti syömästä mitään.

Mutta on noista ollut oikeasti hyötyäkin. Kuten jo sanoin, vaipat on oikeasti kalliita, ja lisäksi niissä on monesti hajusteita mukana, joten herkkäihoisimmat saattavat saada niistä jotain oireita. Aurinkorasvaa en edes kuvitellut ostavani täältä. Maitoakin saa täällä nykyin jo paikallisesta supermarketista ja varmasti lapset olisivat pärjänneet vaikka koko kolme viikkoa ilman maitopisaraakaan mutta jauheesta on ollut helppo sekoittaa maitoa molemmille ihan vaan vaihteluksi veden, kaakaon ja mehun rinnalle. (Ja lisäksi olen itse käyttänyt sitä päiväkahvin joukkoon kun olen keitellyt pikakahvia huoneessa. :D)

Mutta nyt siis varmasti ymmärrätte, miksi meillä on melko tyhjät laukut kun tullaan kotiin. :) Meillä ei ole kummallakaan aikomusta ostaa täältä suuria määriä vaatteita, sillä meitä ei kiinnosta nuo kojujen aidot kopiot. :) Tähän mennessä ollaan ostettu lapsille kaksi hiekkalelusettiä. Lisäksi Vintiölle ostettiin auto ja Kepposelle barbien kaltainen merenneito leluiksi hotellihuoneeseen. Muutaman korun voisin ehkä ostaa itselleni ja lapsille ehkä jotkut paikallisen käsityöläisen tekemät pehmolelut muistoksi tästä matkasta. Bangkokista ollaan ajateltu katsoa, josko löydettäisiin vielä sama taidekauppa, josta vuonna 2009 ostettiin öljyvärimaalaus. Ja siinä meidän ostokset sitten varmaan onkin.

Joten kyllä pitäisi ainakin muutama kilo simpukkaa mahtua kassiin. Ja en minä ihan huvikseni niitä etsi, vaikka se kovin rauhoittavaa ja mukavaa hommaa onkin. Minulla on jo ajatus, mihin niitä voisin käyttää mutta paljastan sen vasta sitten kun päästään kotiin. Mikäli löydän tarpeeksi valkoisia
simpukoita. :)

Joutilasuus

Kun tälle reissulle lähdettiin, olin suunitellut tekeväni "en mitään". Aioin vain lölliä paikasta toiseen ameeban tavoin ja nauttia tekemättömyydestä. Ja pakko sanoa, että nyt kun ollaan vietetty neljä päivää vaan ja ainoastaan tuossa rannalla simpukoita etsien ja uima-altaassa polskutellen, niin olen päässyt hyvin jo siihen laiskaan olotilaan, jota lähdin hakemaan. Ei niin, ettäkö laiskottelu olisi koskaan ollut kovin vaikeaa minulle mutta viime vuosina siihen ei oikeen ole ollut mahdollisuutta. Kotona kun on aina joku homma kesken. Vaikka osaan kyllä taitavasti väistellä villakoiria, eikä minua useimmiten haittaa vaatekasa tuolinpäällä, niin silti on aina jotain pakollista hommaa. Pyykkivuori ei itsestään katoa eikä ruoka tule pöytään, jos ei sitä tee. Siivotakin pitää ja tiskit on pakko työntää koneeseen.

Mutta nyt! Voi kuinka nautinkaan siitä, että saan mennä valmiiseen pöytään. Pyykit joudutaan kyllä kantamaan pesuun ja takaisin mutta joku muu on ne pessyt, silittänyt ja viikannut. Huone siivotaan joka päivä ja aina on sänky pedattuna. Päivässä jää uskomattoman paljon enenmmän tunteja käytettäväksi kun kaikki se pakollinen puuttuu. Ja mihin ne tunnit sitten voi käyttää..?

Aamut alkaa yleensä Vintiön herätyksellä. Eilen aamulla kännykän kellon näytti olevan 6.39,  joten tiesin, että ne unet oli sitten siinä. Vähän ajan kuluttua heräsi Kepponenkin, joten tunnin päästä herätyksestä oltiinkin jo aamupalalla. Aamupalalla olisi tietysti ihana istua rauhassa tuijottelemassa merta ja siemailla kahvia kiireettömästi mutta totuus on vähän toisenlainen... Jokainen tietää, tai voi ainakin arvailla, kuinka rauhallista on syödä 1v 8kk vanhan kanssa. 

Aamupalan jälkeen suoritettiin pakollinen rasvausoperaatio, mikä tarkoittaa yleensä sitä, että huoneessa painattaa menemään kaksi nakua, joita yrität sitten rasvaisilla käsillä saada kiinni ennenkuin rasva on valunut sormien välistä lattialle. Sen jälkeen koko porukka onkin valmiina uimaan.

Eilen vietin tunnin rannalla kahlaten meressä ja etsien lasten hiekkalinnaan simpukoita ja kiviä sillä aikaa kun mies oli hieronnassa. Onneksi meillä on niin varovaiset lapset, että kumpikaan ei ole ensimmäisenä syöksymässä mereen tai altaaseen, vaan istuvat rauhassa rannalla tai altaan reunalla leikkien. Tietysti silti on oltava koko ajan valppaana kun ollaan veden äärellä mutta kyllä se kummasti helpottaa kun ei tarvitse koko päivää juosta kenenkään perässä.

Lounasaikaan tultiin huoneeseen syömään miehen hakemaa lounasta. Kun pienempi nukkui, isompi sai pelata ja katsella ohjelmia Ipadista, minä grillasin itseäni parvekkeella ja mies sai vähän laatuaikaa yksikseen kun minä olin lasten kanssa siestalla. Unien jälkeen syötiin välipala huoneessa ja lähdettiin polskuttelemaan uima-altalle.

Kuuden aikoihin ollaan yleensä lähdetty kylille syömään ja kahdeksan aikoihin ollaan tultu takaisin. Sitten vaan lapset lapset nukkumaan, niin itsellekin jää vähän illasta aikaa istua rauhassa parvekkeella ja kuunnella gekkojen ja lintujen ääniä.

Eli mihin se kaikki ylimääräinen aika menee? Yhdessäoloon ja lasten kanssa leikkimiseen. Aika paljon lasten ehdoilla mennään mutta ollaan huomattu, että se sopii meille parhaiten. Turha lähteä sotkemaan kaikkia arjen rutiineja vaikka lomalla ollaankin. Näin päästään kaikki mahdollisimman helpolla. :)

Tänään on minun vuoro viettää omaa aikaa, kun lapset viettää siestaa huoneessa. Taidan ottaa kirjan käteen ja palvoa aurinkoa. Ja ehkä juon yhden smoothien.

Miksi me aina tullaa takaisin?

Olen nyt neljättä kertaa Thaimaassa, mies viidettä. Ja todennäköisesti, ja jos vaan mahdollisuus tulee, tullaan takaisin. Tämä on jotenkin kun kotiin tulisi. En tiedä mikä tässä maassa niin paljon meitä molempia viehättää mutta jotain taikaa täällä on.

Täällä on huomannut sen, miten asiat hoituu aina, vaikkei ehkä ihan samalla tavalla kuin Suomessa. Esimerkkikin löytyy omasta takaa. Ostin netin katta lennot koko porukalle Bangkokista Phukettiin mutta Vintiölle (eli alle 2-vuotialle) ei voinut ostaa lippua Thai Airwaysin nettisivujen kautta. Laitoin siis sähköpostilla kyselyä ja sain vastauksen, että lipun voi hankkia Bangkokissa Don Muangin kentältä (josta meidän lento Phukettiin lähti) Thai Smilen ( lentoyhtiön nimi :D) toimistolta. Niinpä sitten mentiin toimistolle ja selitettiin tilanne. Ensin meitä ohjattiin jonnekin toiselle puolelle Bangkokia Thai Airin toimistoon mutta virkailija näki kai ilmeestä, että ehdotus ei ollut kovin hyvä. Oltiin juuri päästy 9,5 tunnin lennon, unettoman yön ja tunnin bussimatkan jälkeen hotelliin, joten ei todellakaan huvittanut enää lähteä metsästämään lentolippua miljoonakaupungista paikasta X, kun etäisyydet on luokkaa kymmeniä kilometrejä ja aikaa siirtymiseen voi äkkiä mennä pari tuntia. Joten kun kysyin, eikö ole mitään muuta vaihtoehtoa, nainen naputtelin Vintiön tiedot koneelle ja tadaa... Niin oli lapselle hankittu matkustusasiakirja. Paluumatkaan ei kuitenkaan lippua saatu samasta toimipisteestä vaan ohjasivat meidät Phuketin kentällä sijaitsevaan Thai Airin toimistoon, josta voisimme hankkia lipun lapselle. Niinpä sitten kun kone laskeutui Phukettiin, mentiin Thai Airin lippuluukulle ja ostettiin lapselle 155 bahtin lippu. Ja näin oli asia hoitunut. Onhan se omituista, että sylimatkustajalle ei voi ostaa lippua netin kautta mutta onneksi asia hoitui suhteellisen mutkattomasti. Vaikka oli meillä varmasti vähän myös onnea matkassa.

Olenko jo muistanut mainita, että täällä paistaa aurinko? Aamusta iltaan. Siniseltä taivaalta. On täällä muutama pilvenhattarakin ollut mutta enimmäkseen paistaa. Ja jos minä jostain asiasta nautin, niin se on valo ja lämpö. Ja täällä sitä nyt piisaa. Lapsetkin ovat olleet innoissaan kun ei tarvitse pukea puolta vaatekaappia päälle vaan ulos voi mennä uikkarissa tai hellemekossa. Saa juosta paljain varpain pitkin hiekkarantaa, kahlata meressä etsimässä simpukoita ja polskutella uima-altaalla niin paljon kun haluaa.

Ja sitten on tietysti ruoka. Se on pääsääntöisesti aina hyvää ja useimmiten halpaa. Jos paistettu riisi kasvisten ja kanan kanssa maksaa halvimmillaan 60 bahtia ja hedelmäshake 40 bahtia niin silloin ei kauheasti voi hinnoista valittaa. Tosin euro vastaa tällä hetkellä vain noin 36 bahtia, kun oman matkailuhistoriani aikana muistan sen olleen joskus jopa yli 50 bahtia. Siihen nähden kaikki on tietenkin kallistunut tosi paljon mutta ei täällä silti mielestäni vielä kallista voi sanoa olevan. Lapsetkin ovat syöneet riisiä hyvällä halulla. Tosin välillä on syöty myös ranskalaisia mutta onneksi muukin ruoka kelpaa. :) Ja sitten on tietysti letut... Joka ilta kaksi poikaa päräyttää lettumoponsa tuohon hotellin lähelle ja paistaa siinä lettuja. Väliin saa ananasta, banaania, mangoa jne. ja päälle hilloa, suklaata, vaniljakastiketta jne.  Ja lettu kustantaa 50 bahtia. Ja lettu on TOSI hyvää. Kepponen ei varmaan muuta söisikään jos saisi itse päättää. 

Ai että miksikö me täällä viihdytään? No tossa nyt pari syytä ainakin. 

Uusi päivä

Voi tätä lämmön ja valon määrää! Melkein olin jo ehtinyt unohtaa, miten kaunista täällä onkaan. Tänään on polskittu uima-altaassa, kahlattu meressä, syöty hyvää ruokaa ja nautittu lämmöstä. Aikaero taitaa vielä vaivata koko porukkaa... Vintiö heräsi tänään jo puoli kuudelta mutta nukahti onneksi vielä hetkeksi. Kepponen heräsi vasta puoli yhdeksältä, mikä meidän perheessä taitaa olla ihan ennätyslukemat.

Itse heräsin puoli kolmen aikaan kummalliseen ääneen ja ensi luulin, että jostain valui vettä lattialle. Pomppasin sängystä ylös ja paikallistin äänen huoneen nurkkaan ja kommin kännykän valossa tarkastelemaan äänen lähdettä. Ei onneksi katto vuotanut... Tosin lattialla hyppivä torakka ei ollut yhtään miellyttävämpi vaihtoehto. Jostain syystä se ei päässyt lentoon, ja aina kun se yrittä lähteä liikenteeseen, se tipahti selälleen ja kuului napsahtava ääni. Nappasin äkkiä muovimukin pöydätä ja vangitsin tunkeilijan sen alle. Onneksi mahtui juuri ja juuri mukiin... Sitten ujutin paperin mukin alle ja heitin ötökän parvekkeelle. Sielläkin se pomppi pari kertaa, ennen kun sai siivet kantamaan ja lensi pois. Sitten tilkitsin ulko-oven alla olevan raon pyyhkeellä ja yritin jatkaa uni... Minä en niin kauheasti noita ötököitä pelkää mutta eipä tuo mikään kiva herätys silti ollut. Nyt on sitten pyyhe tungettu oven rakoon ja toivon, että ensi yönä saisin vihdoin jo nukuttua.

Tänään on ollut mielenkiintoista huomata, miten paljon lapset herättävät joka puolella huomiota paikallisten keskuudessa. Rannalla joukko thaimaalaisia kävi hipistelemässä Vintiön vaaleaa ihoa ja hotellin respan naiset ihastelivat Kepposen silmiä ja kasvoja. Joka puolella ihmiset tervehtivät lapsia ja juttelevat heille. Tarjoilija tuli syöttämään Vintiötä tänään kun käytiin syömässä. Toinen heitti ylävitosen ja kolmas silitti ohimennessään Kepposen tukkaa. Jollainlailla koen, että lapsia arvostetaan täällä ihan eri tavalla kuin Suomessa. Ihmiset suhtautuvat aidon lämpimästi lapsiin ja osoittavat sen. Tietysti mukana on myös paljon ihmettelyä lasten vaaleudesta jne. mutta ymmärrän sen hyvin. Kyllähen me ollaan kaikin puolin täysin näiden ihmisten vastakohtia.

On ollut hauska myös seurata, miten lapset suhtautuvat paikallisten tuttavalliseen tapaan lähestyä heitä. Vintiö, joka halutessaan osaa olla varsinainen pelimies, on ollut vähän ihmeissään ja pidättyväinen mutta veikkaan, että viikon päästä se heittelee ylävitosia kaikille ohikulkijoille. Kepponen taas on oppinut jo vähän keimailemaan kun on ymmärtänyt, että häntä kehutaan. 

Huomenna jatketaan kuviokelluntaa ja rentoa oleskelua. Nyt nukkumaan, josko vihdoinkin saisin kunnon yöunet.

Lomalomaloma

Nyt jos koskaan on aikaa päivättää taas blogia. Edellisestä kirjoituksesta on jo melkein vuosi. Sinä aikana Vintiö on oppinut kävelemään, juoksemaan ja puhumaan. Kepposesta on kasvanut kunnon pikku neiti ja me... No me nyt ollaan entisellään.

Syyt blogin hiljaiseloon on ihan tavallisia. En vaan löydä vuorokaudesta tarpeeksi tunteja. Mieli tekisi kirjoittaa päivittäin, sillä olisi ihanaa, että lasten elämästä jäisi päiväkirjamaista muistijälkeä mutta minkäs teet...

Mutta nyt on aikaa, sillä me ollaan lomalla. Tätä on mietitty jo ennen Vintiön syntymää, ja viime syksynä päätettiin ostaa lennot. Finnairilla oli Bangkokin lennot 599€ ja sen jälkeen alkoikin hotellien ja jatkolentojen etsiminen.

Hotelleja varatessa jouduttiin tekemään melkoista myyräntyötä, että saatiin kasaan paketti koko perheelle. Vaihtoehtoja on melko rajoitetusti, kun etsii sopivaa huonetta kahdelle aikuiselle, lapselle ja vauvalle. Tai siis onhan niitä, mikäli raha ei ole ongelma mutta me ei haluttu maksaa huoneesta 5000€. Kaiken hotelli ja lentorumban jälkeen saatiin kuin saatiinkin koko matkapaketti kasaan ja sitten vaan odotettiin.

Sunnuntaina vihdoinkin lähdettiin Helsingistä ja lennettiin yön yli Bangkokiin. Bangkokissa oltiin yö ja tänään lennettiin Phuketiin ja surautettiin taksilla Khao Lakiin. Ja nyt vihdoinkin ollaan täällä. Matka on ollut melkoinen mutta juuri nyt, istuessani tässä parvekkeella ja kuunnellessani sirkkojen sirktystä ja meren kohinaa ja lasten nukkuessa rauhallisesti huoneessa, en voisi olla onnellisempi.

Nyt fiilistelen hetken vielä tässä ja sitten nukkumaan... Kahden edellisen vuorokauden unisaldo on
noin kuusi tuntia... mutta just nyt sekään ei haittaa. ( Kuvia en tänne saa liitettyä, joten niitä heruu vaan facen kautta. 😊)

Pus rakkaat, meikä on lomalla nyt!