Joutilasuus

Kun tälle reissulle lähdettiin, olin suunitellut tekeväni "en mitään". Aioin vain lölliä paikasta toiseen ameeban tavoin ja nauttia tekemättömyydestä. Ja pakko sanoa, että nyt kun ollaan vietetty neljä päivää vaan ja ainoastaan tuossa rannalla simpukoita etsien ja uima-altaassa polskutellen, niin olen päässyt hyvin jo siihen laiskaan olotilaan, jota lähdin hakemaan. Ei niin, ettäkö laiskottelu olisi koskaan ollut kovin vaikeaa minulle mutta viime vuosina siihen ei oikeen ole ollut mahdollisuutta. Kotona kun on aina joku homma kesken. Vaikka osaan kyllä taitavasti väistellä villakoiria, eikä minua useimmiten haittaa vaatekasa tuolinpäällä, niin silti on aina jotain pakollista hommaa. Pyykkivuori ei itsestään katoa eikä ruoka tule pöytään, jos ei sitä tee. Siivotakin pitää ja tiskit on pakko työntää koneeseen.

Mutta nyt! Voi kuinka nautinkaan siitä, että saan mennä valmiiseen pöytään. Pyykit joudutaan kyllä kantamaan pesuun ja takaisin mutta joku muu on ne pessyt, silittänyt ja viikannut. Huone siivotaan joka päivä ja aina on sänky pedattuna. Päivässä jää uskomattoman paljon enenmmän tunteja käytettäväksi kun kaikki se pakollinen puuttuu. Ja mihin ne tunnit sitten voi käyttää..?

Aamut alkaa yleensä Vintiön herätyksellä. Eilen aamulla kännykän kellon näytti olevan 6.39,  joten tiesin, että ne unet oli sitten siinä. Vähän ajan kuluttua heräsi Kepponenkin, joten tunnin päästä herätyksestä oltiinkin jo aamupalalla. Aamupalalla olisi tietysti ihana istua rauhassa tuijottelemassa merta ja siemailla kahvia kiireettömästi mutta totuus on vähän toisenlainen... Jokainen tietää, tai voi ainakin arvailla, kuinka rauhallista on syödä 1v 8kk vanhan kanssa. 

Aamupalan jälkeen suoritettiin pakollinen rasvausoperaatio, mikä tarkoittaa yleensä sitä, että huoneessa painattaa menemään kaksi nakua, joita yrität sitten rasvaisilla käsillä saada kiinni ennenkuin rasva on valunut sormien välistä lattialle. Sen jälkeen koko porukka onkin valmiina uimaan.

Eilen vietin tunnin rannalla kahlaten meressä ja etsien lasten hiekkalinnaan simpukoita ja kiviä sillä aikaa kun mies oli hieronnassa. Onneksi meillä on niin varovaiset lapset, että kumpikaan ei ole ensimmäisenä syöksymässä mereen tai altaaseen, vaan istuvat rauhassa rannalla tai altaan reunalla leikkien. Tietysti silti on oltava koko ajan valppaana kun ollaan veden äärellä mutta kyllä se kummasti helpottaa kun ei tarvitse koko päivää juosta kenenkään perässä.

Lounasaikaan tultiin huoneeseen syömään miehen hakemaa lounasta. Kun pienempi nukkui, isompi sai pelata ja katsella ohjelmia Ipadista, minä grillasin itseäni parvekkeella ja mies sai vähän laatuaikaa yksikseen kun minä olin lasten kanssa siestalla. Unien jälkeen syötiin välipala huoneessa ja lähdettiin polskuttelemaan uima-altalle.

Kuuden aikoihin ollaan yleensä lähdetty kylille syömään ja kahdeksan aikoihin ollaan tultu takaisin. Sitten vaan lapset lapset nukkumaan, niin itsellekin jää vähän illasta aikaa istua rauhassa parvekkeella ja kuunnella gekkojen ja lintujen ääniä.

Eli mihin se kaikki ylimääräinen aika menee? Yhdessäoloon ja lasten kanssa leikkimiseen. Aika paljon lasten ehdoilla mennään mutta ollaan huomattu, että se sopii meille parhaiten. Turha lähteä sotkemaan kaikkia arjen rutiineja vaikka lomalla ollaankin. Näin päästään kaikki mahdollisimman helpolla. :)

Tänään on minun vuoro viettää omaa aikaa, kun lapset viettää siestaa huoneessa. Taidan ottaa kirjan käteen ja palvoa aurinkoa. Ja ehkä juon yhden smoothien.