Uusi päivä

Voi tätä lämmön ja valon määrää! Melkein olin jo ehtinyt unohtaa, miten kaunista täällä onkaan. Tänään on polskittu uima-altaassa, kahlattu meressä, syöty hyvää ruokaa ja nautittu lämmöstä. Aikaero taitaa vielä vaivata koko porukkaa... Vintiö heräsi tänään jo puoli kuudelta mutta nukahti onneksi vielä hetkeksi. Kepponen heräsi vasta puoli yhdeksältä, mikä meidän perheessä taitaa olla ihan ennätyslukemat.

Itse heräsin puoli kolmen aikaan kummalliseen ääneen ja ensi luulin, että jostain valui vettä lattialle. Pomppasin sängystä ylös ja paikallistin äänen huoneen nurkkaan ja kommin kännykän valossa tarkastelemaan äänen lähdettä. Ei onneksi katto vuotanut... Tosin lattialla hyppivä torakka ei ollut yhtään miellyttävämpi vaihtoehto. Jostain syystä se ei päässyt lentoon, ja aina kun se yrittä lähteä liikenteeseen, se tipahti selälleen ja kuului napsahtava ääni. Nappasin äkkiä muovimukin pöydätä ja vangitsin tunkeilijan sen alle. Onneksi mahtui juuri ja juuri mukiin... Sitten ujutin paperin mukin alle ja heitin ötökän parvekkeelle. Sielläkin se pomppi pari kertaa, ennen kun sai siivet kantamaan ja lensi pois. Sitten tilkitsin ulko-oven alla olevan raon pyyhkeellä ja yritin jatkaa uni... Minä en niin kauheasti noita ötököitä pelkää mutta eipä tuo mikään kiva herätys silti ollut. Nyt on sitten pyyhe tungettu oven rakoon ja toivon, että ensi yönä saisin vihdoin jo nukuttua.

Tänään on ollut mielenkiintoista huomata, miten paljon lapset herättävät joka puolella huomiota paikallisten keskuudessa. Rannalla joukko thaimaalaisia kävi hipistelemässä Vintiön vaaleaa ihoa ja hotellin respan naiset ihastelivat Kepposen silmiä ja kasvoja. Joka puolella ihmiset tervehtivät lapsia ja juttelevat heille. Tarjoilija tuli syöttämään Vintiötä tänään kun käytiin syömässä. Toinen heitti ylävitosen ja kolmas silitti ohimennessään Kepposen tukkaa. Jollainlailla koen, että lapsia arvostetaan täällä ihan eri tavalla kuin Suomessa. Ihmiset suhtautuvat aidon lämpimästi lapsiin ja osoittavat sen. Tietysti mukana on myös paljon ihmettelyä lasten vaaleudesta jne. mutta ymmärrän sen hyvin. Kyllähen me ollaan kaikin puolin täysin näiden ihmisten vastakohtia.

On ollut hauska myös seurata, miten lapset suhtautuvat paikallisten tuttavalliseen tapaan lähestyä heitä. Vintiö, joka halutessaan osaa olla varsinainen pelimies, on ollut vähän ihmeissään ja pidättyväinen mutta veikkaan, että viikon päästä se heittelee ylävitosia kaikille ohikulkijoille. Kepponen taas on oppinut jo vähän keimailemaan kun on ymmärtänyt, että häntä kehutaan. 

Huomenna jatketaan kuviokelluntaa ja rentoa oleskelua. Nyt nukkumaan, josko vihdoinkin saisin kunnon yöunet.