Miksi me aina tullaa takaisin?

Olen nyt neljättä kertaa Thaimaassa, mies viidettä. Ja todennäköisesti, ja jos vaan mahdollisuus tulee, tullaan takaisin. Tämä on jotenkin kun kotiin tulisi. En tiedä mikä tässä maassa niin paljon meitä molempia viehättää mutta jotain taikaa täällä on.

Täällä on huomannut sen, miten asiat hoituu aina, vaikkei ehkä ihan samalla tavalla kuin Suomessa. Esimerkkikin löytyy omasta takaa. Ostin netin katta lennot koko porukalle Bangkokista Phukettiin mutta Vintiölle (eli alle 2-vuotialle) ei voinut ostaa lippua Thai Airwaysin nettisivujen kautta. Laitoin siis sähköpostilla kyselyä ja sain vastauksen, että lipun voi hankkia Bangkokissa Don Muangin kentältä (josta meidän lento Phukettiin lähti) Thai Smilen ( lentoyhtiön nimi :D) toimistolta. Niinpä sitten mentiin toimistolle ja selitettiin tilanne. Ensin meitä ohjattiin jonnekin toiselle puolelle Bangkokia Thai Airin toimistoon mutta virkailija näki kai ilmeestä, että ehdotus ei ollut kovin hyvä. Oltiin juuri päästy 9,5 tunnin lennon, unettoman yön ja tunnin bussimatkan jälkeen hotelliin, joten ei todellakaan huvittanut enää lähteä metsästämään lentolippua miljoonakaupungista paikasta X, kun etäisyydet on luokkaa kymmeniä kilometrejä ja aikaa siirtymiseen voi äkkiä mennä pari tuntia. Joten kun kysyin, eikö ole mitään muuta vaihtoehtoa, nainen naputtelin Vintiön tiedot koneelle ja tadaa... Niin oli lapselle hankittu matkustusasiakirja. Paluumatkaan ei kuitenkaan lippua saatu samasta toimipisteestä vaan ohjasivat meidät Phuketin kentällä sijaitsevaan Thai Airin toimistoon, josta voisimme hankkia lipun lapselle. Niinpä sitten kun kone laskeutui Phukettiin, mentiin Thai Airin lippuluukulle ja ostettiin lapselle 155 bahtin lippu. Ja näin oli asia hoitunut. Onhan se omituista, että sylimatkustajalle ei voi ostaa lippua netin kautta mutta onneksi asia hoitui suhteellisen mutkattomasti. Vaikka oli meillä varmasti vähän myös onnea matkassa.

Olenko jo muistanut mainita, että täällä paistaa aurinko? Aamusta iltaan. Siniseltä taivaalta. On täällä muutama pilvenhattarakin ollut mutta enimmäkseen paistaa. Ja jos minä jostain asiasta nautin, niin se on valo ja lämpö. Ja täällä sitä nyt piisaa. Lapsetkin ovat olleet innoissaan kun ei tarvitse pukea puolta vaatekaappia päälle vaan ulos voi mennä uikkarissa tai hellemekossa. Saa juosta paljain varpain pitkin hiekkarantaa, kahlata meressä etsimässä simpukoita ja polskutella uima-altaalla niin paljon kun haluaa.

Ja sitten on tietysti ruoka. Se on pääsääntöisesti aina hyvää ja useimmiten halpaa. Jos paistettu riisi kasvisten ja kanan kanssa maksaa halvimmillaan 60 bahtia ja hedelmäshake 40 bahtia niin silloin ei kauheasti voi hinnoista valittaa. Tosin euro vastaa tällä hetkellä vain noin 36 bahtia, kun oman matkailuhistoriani aikana muistan sen olleen joskus jopa yli 50 bahtia. Siihen nähden kaikki on tietenkin kallistunut tosi paljon mutta ei täällä silti mielestäni vielä kallista voi sanoa olevan. Lapsetkin ovat syöneet riisiä hyvällä halulla. Tosin välillä on syöty myös ranskalaisia mutta onneksi muukin ruoka kelpaa. :) Ja sitten on tietysti letut... Joka ilta kaksi poikaa päräyttää lettumoponsa tuohon hotellin lähelle ja paistaa siinä lettuja. Väliin saa ananasta, banaania, mangoa jne. ja päälle hilloa, suklaata, vaniljakastiketta jne.  Ja lettu kustantaa 50 bahtia. Ja lettu on TOSI hyvää. Kepponen ei varmaan muuta söisikään jos saisi itse päättää. 

Ai että miksikö me täällä viihdytään? No tossa nyt pari syytä ainakin.