Kakku ja sen kaveri

Olen viime vuosina innostunut leipomaan kakkuja. Odotan aina innolla juhlia, ja leivon mielelläni enenmmän kuin yhden kakun. Muutama vuosi sitten innostuin marsipaanista ja sen jälkeen meillä ei paljon muunlaisia kuorrutuksia olekaan näkynyt.

Ensimmäiset viritykset olivat melko kauheita. Kaikki näytti ja kuulosti kovin helpolta mutta totuus oli toisenlainen. Marsipaanin muotoilu ilman oikeanlaisia välineitä ei ollutkaan mikään pikkujuttu. Lisäksi tähän hommaan pitää varata aikaa. Saati se pohjatyö...

Ensimmäisen kakun tein Kepposen 1-vuotiapäiville. Yritys oli tehdä perinteinen Prinsessa-kakku mutta  lopputulos oli jotain ihan muuta. Onneksi siitä ei ole yhtään sellaista kuvaa, minkä voisin tänne laittaa mutta uskokaa pois, Prinsessa-kakku oli aika kaukana siitä.

Toinen yritykseni oli ystäväni lapsen 1-vuotissyntymäpäiväkakku. Aiheena oli Barbapapa ja onnekseni kakku onnistui joten kuten.

2-vuotiaana Kepposen suurin idoli ja ehdoton suosikki oli Maisa, ja minä onneton menin lupaamaan hänelle Maisa-kakun. Lopputulos ei ihan ollut sitä, mitä mielessäni olin kuvitellut mutta lapsi oli ikionnellinen  kakusta. Tässä kakussa kaikki mikä voi mennä pieleen myös meni. Onneksi maku oli sentään kohdallaan vaikka mikään muu ei ollut.

Silläkin uhalla, että kukaan ei enää syö minun tekeleitä, julkaisen tämän kuva koska tästä kuulkaas oppi aika paljon. Tästä kakusta viisastuneena, olen siis oppinut läksyni. Älä hätäile. Tee huolellisesti pohjatyöt. Älä kauli liian ohueksi. Hanki liimaa. Ja oikeanlainen kaulin. 

Seuraava tekele onnistui jo vähän paremmin, onneksi, sillä kyseessä oli Vintiön ristiäiskakku.

Kepposen  3-vuotissyntymäpäiville leivoin kauan kaivatun Minni-kakun. Viimeisenä iltana sankari olisi halunnut myös Aku Ankan kakun päälle, mutta onneksi tässäkin olen tullut viisaammaksi. Keep it simple... Silloin niin moni asia ei voi mennä pieleen. :)

Nyt olen jo melko paljon viisaampi. Taidot karttuu tekemällä ja aina oppii uutta. Ei tästä silti uutta ammattia taida tulla. ;)