Big chang

Aurinko on hellinyt meitä päivästä toiseen. Ainoastaan toissailtana, kun tulimme syömästä, satoi hetken vettä, muuten taivas on ollut enimmäkseen pilvetön. Vaikka lomaa on vielä yli viikko jäljellä, on välillä putkahtanut päähän ajatus lumisesta ja hyisestä Suomesta. En tiedä miten selviydyn kaikesta siitä synkkyydestä ja pimeydestä, joka kotona odottaa. Yritän työntää sitä ajatusta vielä pois koska en ole keksinyt mitään, millä saisin itseni tsempattua kotiinpaluuseen. Voisin niin mielelläni jäädä tänne. Ensin pitäisi vaan keksiä, mistä siihen saisi rahaa. :)

Tänään toteutui yksi Kepposen suurimmista toiveista. Jo ennen matkaa, olimme puhuneet siitä, kuinka me vanhemmat olemme joskus ratsastaneet norsulla. Sen jälkeen sitä sitten onkin odotettu ja odotettu. Otimme tänään taksin hotellilta ja pyysimme kuskia viemään meidät Lam Run kansallispuistoon katsomaan norsuja. Ihan sinne ei taidettu päätyä mutta jollekin norsucampille päästiin. Minulla oli tarkoitus käydä Kepposen kanssa kahdestaan ratsastamassa norsulla mutta paikanpäällä selvisi, että saisimme puolen tunnin ratsastuksen, joten päätimme mennä koko porukalla. Pidemmälle ratsastukselle ei Vintiön kanssa olisi kannattanut lähteä mutta nyt otimme riskin ja toivoimme, että Vintiö jaksaisi istua puoli tuntia paikallaa. Ja onneksi jaksoi. Vasta muutama metri ennen loppua, alkoi kinuta syliin. :)

Norsumme oli 27- vuotias lady nimeltä Mala. En sen kummemmin aio nyt puuttua näiden norsujen kohteluun tai siihen moraaliseen puoleen, onko oikein köyttää metallituoleja norsujen selkään ja kuljettaa turisteja pitkin viidakkoa, sillä tietoni eivät ole riittäviä puolesta eikä vastaan tässä asiassa. Tätä norsua ohjailtiin paljailla jaloilla korvien takaa, eikä ohjaaja käyttänyt metallista piikkiä kertaakaan. Tosin paukutti kyllä muutaman kerran piikin puisella varrella norsua päävän. :/ 

Norsun liikkuminen mäkisessä viidakossa on jotenkin kummalista. Miten niin iso otus voi mennä niin varovasti ja aivan kuin se olisi tunnustellut jokaisen askeleensa ennen kuin astui mihinkään. Saimme myös hetkn ratsastaa ilman ohjaajaa, kun mies tuli pois selästä ja otti kuvia meistä. Siinä me sitten nökötettii norsun selässä ja mies ohjaili norsua pelkästään erilaisilla komennoilla. 

Lopuksi Kepponen sai vielä silittää norsun päätä ja antaa sille banaaneja. Hellästi se otti ne kärsäänsä ja ei mennyt kauaa kun kymmenkunta banaania oli hävinnyt sen suuhun. Vintiö ei varmaan edes tajunnut mitä tapahtui, on se norsu sen verran iso otus, että noin pieni ei varmasti oikeen vielä hahmota, että kyseessä on oikea eläin.

Huomenna paistatellaan taas auringossa ja kerätään ehkä vähän lisää simpukoita. Pus pus ja hyvää yötä!