Leikin aika

Minulle oli itsestään selvää, että kun jään kotiin, otan lapsen pois päiväkodista. Omalla kohdallani ei varmasti koskaan tulisi kysymykseenkään laittaa toista lasta päiväkotiin ja olla toisen kanssa kotona. Esikoinen aloitti kuukausi sitten seurakunnan kerhossa. Hän käy kerhossa kahtena päivänä viikossa, kaksi tuntia kerrallaan. Muutoin hän on minun ja vauvan kanssa kotona. Kerhossa askarrellaan, lauletaan, syödään eväitä ja tietysti leikitään. Hän on ollut mielissään kerhosta ja minua on erityisesti ilahduttanut se, että hän on saanut kerhosta uuden ystävän.

Vaikka 3-vuotias ei vielä leiki kovin pitkäkestoisia leikkejä toisten lasten kanssa, ja leikki on enemminkin rinnakkas- kun yhteisleikkiä, niin olen iloinen, että hänellä on nyt ystävä, jonka kanssa leikit sujuu hyvin yhteen. Kotona hän leikkii pitkiä aikoja itsekseen. Minun vanhat Barbiet ja My Little Ponyt ovat ahkerassa käytössä. Samoin Duplot ja Muumitalo asukkaineen. Leikeissä tapahtuu paljon ja onkin ollut hauskaa kuunnella, miten hän kertoo leikkiessään leikin juonta ja kuinka hahmot juttelevat keskenään. Viime aikoina kaikissa leikeissä on veneilty ja menty retkelle saareen.

Ponit veneilemässä. Kaikilla on pelastusliivit. :)

Nyt odotamme kovasti jo torstaita; silloin saamme ensimmäistä kertaa leikkikaverin meille kotiin. Tähän asti kun kaikki kaverit ovat olleet isän tai äidin ystävien lapsia. Torstai on toivoa täynnä.