Kun tekee remonttia ihan itse, tulee melko kriittiseksi kaikkien tällaisten asioiden suhteen. Ja kun tekee paljon asioita ensimmäistä kertaa, niin usein huomaa vasta loppusuoralla, mitä kaikkea olisi pitänyt tehdä toisin. Kun ei ole tietoa, ja tahtoa on enemmän kuin taitoa, niin silloin mennään yrityksen ja erehdyksen kautta. Otetaan nenästi kiinni ja hypätään toivoen parasta ja peläten pahinta.
Nyt kun olemme asuneet jo yli vuoden tässä kodissa, alan vähitellen olemaan jo hieman suopeampi itseäni kohtaan. Olen ymmärtänyt, että kukaan ei arvostele kotiamme samoilla kriteereillä kuin minä. Ketään muuta ei kiinnosta keittiöstä puuttuva päätylevy tai vessan liian leveä silikonisauma, puhumattakaan "väärän värisistä" kynnyksistä, maalaamattomista ikkunanpuitteista, katon epäkohdista jne. Kaikki nämä asiat ovat ongelmia vain minulle ja vieras tuskin kiinnittää tällaisiin asioihin edes huomiota, jollen siitä erityisesti mainitse.
Olisitko sinä huomannut sen, jos en olisi maininnut siitä? :)
Ehkä nyt on jo aika jättää kyylääminen sikseen ja nauttia tästä kodista kaikista pienistä kauneusvirheistä huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti