Kotimainen design...?

Ostettiin viikko sitten lauantaina Vepsäläiseltä Artekin valkoiset Nousukausi tuolit. Varastossa oli silloin vain kolme kappaletta, joten päätettiin ottaa ne ja odotella kolmea sauraavaa viikon verran.

Kuva lainattu Vepsäläiseltä

Kyseessä on siis tuoli 66 "värillinen" versio, ja oltiin tosi tyytyväisiä kun saatiin vihdoin sellaiset tuolit, mitkä sopii meidän keittiöön niin värin, muotokielen kuin koonkin puolesta. No, heti kun alettiin kasaamaan tuoleja niin huomattiin, että jokaisen tuolin selkänoja oli eri värinen. Tuolit näyttivät ihan kuultomaalatuilta ja maalipinta oli epätasainen.

Lähikuva tuolin selkänojasta.

 

 

Sunnuntaina Habitaressa kävin Artekin osastolla kyselemässä tuolista lisää ja onneksi siellä oli sama valkoinen tuoli näytillä. Se ei suinkaan näyttänyt kuultomaalatulta, vaan ihan selkeästi valkoiselta. Juttelin myös Artekin edustajan kanssa tuolista ja hän oli vahvasti sitä mieltä, että tuoleissamme oli jotain vikaa. Päädyimme siis reklamoimaan tuolit Vepsäläisen kautta Artekille.

Mitenköhän tämä ei enää yllättänyt... kun remontissa mentiin niin monta kertaa montusta toiseen ja keittiön kanssa oli yhtä takkuamista koko kesän, niin kaipa tähän samaan syssyyn menee nyt sitten myös yksi mönkään mennyt design hankinta. Toivon, että Artekin päässä asiaan suhtaudutaan kuitenkin vakavasti, ja että saamme heiltä pian jonkinlaista infoa uusista tuoleista. Jotenkin haluan uskoa, että kun kyseessä on melko tunnettu ja perinteikäs valmistaja, niin heiltä löytyy tahtoa korjata asiat oikealle mallilleen. Nyt sitten vaan odotellaan.

Ensimmäinen kuukausi

Tässä sitä nyt ollaan. Ensimmäinen kuukausi uudessa kodissa takana. Ensimmäinen kuukausi työntekoa takana. Ensimmäinen kuukausi päiväkotielämää takana. Ja ollaan vielä kaikki hengissä. Kai se on jonkinlainen virstanpylväs tämäkin.

Työnteko on alkanut tuntua ihan mielekkäältä, vaikka Kepposta on kyllä joka päivä hirveä ikävä. Kuuden tunnin työpäivä on just sopiva, en kestäisi yhtään ylimääräistä tuntia. Onneksi Kepponen on myös alkanut sopeutua omaan päiväkotiarkeensa, joten enää ei tarvitse jättää itkevää lasta päiväkotiin. Ensimmäinen viikko oli melko tuskainen meille molemmille, en tiedä kumpaa itketti aamuisin enemmän, äitiä vai lasta.

Vaikka kuinka ollaan yritetty laittaa tavaroita paikoilleen, niin siitä huolimatta mikään ei oikeastaan ole vielä "omalla paikallaan". Viime viikonloppunan vietettiin Kepposen 2-v. syntymäpäiviä (vaan noin kaksi kuukautta jälkijunassa) ja siivouspaniikissa tuli tungettua loput romppeet ihan mihin sattuu. Joten nyt on kamat kaapeissa mutat ei mitään hajua mitä missäkin on. :) Kun vielä jostain saisi aikaa ja tarmoa alkaa veivaamaan tavaroita paikoilleen, niin olisin tyytyväinen. Sitten olisi tietysti vielä ikkunankarmien maalaus, portaiden maalaus, pikkuvessan maalaus, verhojen ompelu, lattialistojen laitto, lamppujen kiinnitys, verhotankojen kiinnitys... tätä listaa voisi varmaan jatkaa vielä vaikka kuinka. Huh huh!

Josko ensi viikonloppuna olisi aikaa ottaa vähän kuvia tästä kämpästä, niin saisin niitä tännekin. Minä en oikeasti ymmärrä millä ihmeen ajalla kaikki sisustusbloggaajat napsii jatkuvasti kuvia kodeistaan ja kirjoittaa pitkiä sepustuksia kotiensa sisustuksista, materiaaleista, hankinnoista jne. Työpäivän jälkeen kaikki minun aika menee lapsen kanssa leikkimiseen, ruoanlaittoon, pyykinpesuun ym. kodin askareisiin,  joten kai niillä "oikeilla" bloggaajilla on vuorokaudessa enemmän tunteja... tai sitten ne vaan paljon tehokkaampia kuin minä. :)

  

Time goes by

Mistähän sitä alottaisi.... Olen ollut joka ilta niin väsynyt, että olen kyennyt suurinpiirtein vain avamaan blogin mutta sisällön tuottaminen on jäänyt ajatuksen tasolle.

Muutto on suoriettu, tavaroiden purkaminen ei. Remontti on vielä(kin) kesken ja valmituminen on siirtynyt päivään x. Lapsi aloitti päiväkodissa, minä töissä. Kumpikaan ei ole ollut järin innostunut uudesta urasta. Onneksi lyhennetty työpäivä keventää vähän mieltä (valiettavasti myös lompakkoa) ja sen ansiosta lapsen kanssa ehtii olla vielä muutenkin kun vaan viikonloppuisin.

Koti on kun pommin jäljiltä kun illat menee suurimmaksi osaksi siihen, että vietetään aikaa pienen takiaisen kanssa ja ihmetellään loppuaika, että mihinköhän nämä kaikki tavarat pitäisi sijoittaa. Tilaa on mutta sen hyödyntäminen on vielä vähän hakusessa.

Pitäisi kai myös kertoa keittiössä ja kylpyhuoneessa jatkusta kirouksesta mutta se taitaa vaatia enemmän aikaa ja hermoja... Ei vaan ole mennyt mikään niin kuin Strömsössa.

Onneksi kaiken kuran keskeltä löytyy myös positiivisia asioita. Viime aikoina olen mm. nähnyt Madonna, saunonut omassa saunassa, grillannut omalla pihalla, ihaillut uutta kotia  (kaikesta kaaoksesta ja keskeneräisyydestä huolimatta), ostanut uuden lampun ja verhokankaita ja suunnitellut murusen syntymäpäiviä.

Kyllä tämä tästä vielä kodiksi muuttuu... vaikka siihen nyt taitaakin mennä vähän suunniteltua kauemmin.

Viimeisiä viedään...

... siis viimeisiä päiviä tässä vanhassa kodissa. Lauantaina on edessä muutto uuteen kotiin, joka (kaikesta puurtamisesta huolimatta) ei ole vielä valmis. Joka puolelta puuttuu vähän sitä sun tätä mutta näillä mennään nyt.

Puutoslistasta löytyy ainakin seuraavia tuotteita. (En taatusti edes muista kaikkea, mikä vielä puuttuu tai on tekemättä.)

Keittiö:
- tason pitäisi tulla huomenna ja putkimies tule asentamaan tiskikoneen ja altaan paikoilleen perjantaina
- listat puuttuu
- liesituuletin on asentamatta
- lasimiehen piti tulla huomenna ottamaan mittoja mutta koska taso saapuukin vasta huomenna niin lasimies siirtyi päivään x
- ikkunanpuitteet jossain (toivottavasti ei kaatopaikalla) ja ne on maalamattta

Olohuone:
- patteri pitää maalat vielä toiseen kertaan
- portaat pitää maalata vielä tuhat kertaa (vaikka olen maalannut ne jo tuhat kertaa)
- ulkovi ja ikkunanpuitteet on maalamatta

Makuuhuoneet:
- listoja puuttuu
- ovenkarmit on maalaamatta ja osa puuttuu
- ikkunapuitteet on maalamatta

Kylpyhuone:
- kaikki on muuten valmista mutta sähkömies on ilmeiseti kivikaudelta koska ei osaa asentaa meidän lamppuja... kolmas kerta toden sanoo perjantaina (toivottavasti).

Eteinen
- pintamaalit puuttuu seinistä ja katosta

Ja sitten on vielä se meidän musta aukko....alakerran WC! Se on ihan alkuperäisessä kuosissaan. Kaiken lisäksi sitä on käytetty koko remontin ajan yleisenä laasti-ja maalausvälineiden pesupaikkana, siivouskomerona sekä wc:nä. Ja koska siinä ei ole ollut ovea viimeiseen kuuteen viikkoon, niin koko vessa on lievästi sanottuna paskanen. Betoni ym. hiontapölyä, maalin roiskeita ja bonuksena entisen asukkaan jättämät paskaset seinät, peilikaappi ja allaskaappi. En ole jaksanut uhrata toistaiseksi ajatustakaan koko kopille, ja luulen, että sinetöidään vaan ovi kiinni lauantaina ja unohdetaan onnellisesti koko huoneen olemassaolo.

Kiirettä pitää ja valmista ei tule siltikään mutta on se vaan kivaa  päästä omaan kotiin.

The allas

Se allas (jep, juuri SE allas, josta on ollut puhetta jo aikaisemminkin täällä ) on vihdoin saapunut. Se oli putkahtanut pihamaalle tiistaiaamuna.

Tässä se nyt on!  

En ole ehtinyt edes ottaa siitä vielä pois laatikosta. Tosin muutkin kodinkoneet (jääkaappia lukuunottamatta) on vielä vähän väärässä paikkaa...

Liesituuletin ja astianpesukone odottaa altaan kanssa vielä asennusta. Tiskikoneesta puuttuu edelleen etulevy (olivat laittaneet meille väärän kokoisen etulevyn... yllätys.), joten joudun hakemaan sen itse kaupasta. Pitäisi kuulemma myös palauttaa väärä ovi liikkeeseen mutta saavat kyllä tulla hakemaan sen itse, jos haluavat takaisin. Tässä keittiöprojekstissa on mennyt kaikki vähän sinnepäin ja mikään ei ole tullut oikein tai ajallaan, niin en taatusti tee yhtäkään palvelusta keittiöliikkeen suuntaan.

Nyt lähden herättelemmän tuota murusta päiväunilta.

The white thing

Pikkuhiljaa alkaa koti valkaistua. Laskin äkkiseltään, että tähän mennessä ollaan käytetty noin 36 litraa pohjamaalia, 15 litraa pintamaalia, 17 litraa kattomaalia ja reilu litra patterimaalia. Yhteensä ollaan maalattu noin 450 m2 verran, eli voisi kuvitella, että kyseessä on isompikin kartano. ;)

Kuvat puhukoon puolestaan. Laitan ihan muistin virkistämiseksi myös ne "ennen"- kuvat.

Kylpyhuone

 

 

Kylpyhuoneessa näyttää nyt tältä. Valitettavasti kuvat ei ole ihan samasta kuvakulmasta. Ikkuna ja saunanovi on kuitenkin pysynyt paikoillaan, joten ne ehkä auttaa hahmottamaan tilaa.

 

 

Keittiö

Keittiöön odotellaan vielä kivitason asennusta ja vasta sen jälkeen päästään asentamaan koivutasot, liesi, liesituuletin ja välitilan lasi paikoilleen.


Makuuhuoneet

Kepposen "ennen niin ihana vaaleanpunainen"- huone on nyt huomattavasti rauhallisemman värinen. Tosin pieni uudelleen sisustaminen taitaa olla paikallaan...

Meidän makuuhuoneen muutos on kuvien perusteella huomaamattomin. Todellisuudessa sielläkin on värimaailma muuttunut paljon valoisammaksi valkoisen maalin myötä.

Tämä meidän "pikkuhuone" on nyt myös paljon valoisampi. Vihdoinkin on huone, missä majottaa vieraita. Saa tulla kylään!

Olohuone

Olohuoneen kammottavan likaisen keltaiset seinät on nyt valkoiset. Kunhan saadaan koko projekti päätökseen, niin teen listaa kaikista materiaaleista, joita ollaan käytetty ja samalla ajattelin listata remontin kustannuksia.

Huomenna pitäisi saada alakertaan parketit lattiaan kun pappa tulee taas miehan avuksi,  ja sitten pääsen portaiden kimppuun. Olen hionut niitä jo kertaalleen, mutta luulen, että minun pitää tarttua vielä uudestaan hiomakoneeseen ennen maalausta.

Näihin kuviin ja tunnelmiin.

P.S. Jos tätä blogia lukee joku muukin kun sukulaiset ja kaverit, niin olisi kiva jos jättäisit jonkin muiston itsestäsi.

Kesä!

Vietettiin tänään hyvin ansaittu lepopäivä remontista ja suunnattiin Ylämummolla kohti saaristoa. Vaikka en koskaan ole erityisemmin ollut kiinnostunut veneilystä, niin on pakko tunnustaa, että Ylämummon tultua perheeseen, olen alkanut pikkuhiljaa kääntää kelkkaani. Tällaisena päivinä on ihanaa pakata eväät kylmälaukkuun ja suunnata johonkin saareen nauttimaan kesästä.

Meillä oli myös teltta mukana, ja yllättäen Kepponen nukkuikin miehen kanssa päiväunet teltassa. Minä köllöttelin sillä aikaa kalliolla auringossa ja nautin lämmöstä. Nyt on taas akut ladattu aurinkoenergialla ja huomenna jaksaa sutia maalia kattoon.